Kiire.

Hyvin hyvin kiireistä aikaa. En meinaa edes ehtiä tänne kirjoittamaan. Liikaa tekemistä. Tekemisen ohessa syöminen unohtuu, tai sille ei ole aikaa. Se ei johda ikinä mihinkään hyvään, ahmimiseen nyt lähinnä. Ja kaiken epäterveellisen.
Päivisin saan syötyä järkevästi, mutta iltaisin kun pitäisi tehdä ruokaa olen toivoton. Joko nukun, tai sitten en vain jaksa tai kerkiä.
Pitäisi ehkä suunnitella etukäteen koko viikon syömiset, niin saisi ehkä skarpattua.

Joulu, joulu.

Omalta osaltani joulu siis oli ja meni. Huomenna alkaa taas puurtaminen. Tuli syötyä aivan aivan liikaa koko joulu, ja tänään vielä pizzaa krapulaan. Nyt on fyysisestikin niin huono olo, että luulen ruokavalion keventämisen käyvän helposti. Huomenna ainakin on keittopäivä. Tiistaina syön kalaa, keskiviikkona kanaa, torstaina hernekeittoa (toivottavasti pystyn välttämään pannarin!) ja sitten perjantaina taas keittoa. Suht' kevyttä siis, mutta kala on hyväksi ja kanasta saa hiukan proteiineja. Flunssa on jo melkein kokonaan kadonnut, joten kohta uskallan varmaankin alkaa taas urheilemaan.
   Eilen olin baarissa käymässä kavereiden kanssa. En ole ennen jouluna baarissa käynyt, ja hämmennyin siitä kuinka paljon jonoa eri paikkoihin oli! Ihan mielettömästi ihmisiä liikenteessä. Olen aina viettänyt perhejoulua, joten en osannut ollenkaan käsittää kuinka paljon ihmisiä voisi olla liikkeellä. Mutta oli kyllä kiva käydä pitkästä aikaa, viimeksi olin baarissa ennen itsenäisyyspäivää. (kyllä, opiskelijalle se on pitkä aika, ja kun on niin monta eri kaveripiiriä johon kuuluu, niin tämän ko. porukan kanssa pitkästä aikaa ;) )

Voisin valottaa näkemyksiäni ruuasta sen verran, että mielestäni hiilihydraatit & sokeri ovat suurempi paha kuin rasva. Enemmän siis ottaa aivoon leivän ja karkin liiallinen napostelu kuin jonkin rasvaisen (mutta vähähiilihydraattisen) ruuan syöminen. Ruokailurytmi on toinen iso asia, haluaisin syödä usein ja vähän. Nyt päivä menee aamupala -> kunnon mättö päivällä -> illalla ei mitään tai jotain pientä. Tahtoisin syödä useammin.
Tänäänkin kiukutti, kun oli muka pakko syödä perunamuusia lohen kanssa. Olisin ihan hyvin pärjännyt sillä lohella ja runsaalla määrällä kasviksia ja salaattia. Ruokailuni on liian houkuttelevaa, koska minulla ei ikinä ole omia eväitä mukana, vaan syön sitä mitä on tarjolla. Huomenna syön keittoa ja salaattia. Keskiviikkona on paha päivä, vaikea koostaa mielestäni järkevää annosta. Torstaina syön lihaa ja perjantaina onkin jo joulukinkun vuoro. Jouluna en aio oikeastaan miettiä mitä syön, muuten kuin karkin osalta. Suklaa on yksi suurimmista kompastuskivistä.
Flunssa on alkanut jo helpottamaan, mutta ihan vielä ei uskalla liikkua, ettei tämä pitkity. Onhan se jo kestänyt kolme viikkoa, mutta nyt tästä enempää. Edes paha flunssa ei estänyt minua polttamasta tupakkaa, joten nyt uutena vuotena omalle kohdallenikin napsahtaa varmaankin yleisin uuden vuoden lupaus. Saa nähdä miten käy.

Ei suju.

Luulisi, että kun on niin paljon tekemistä, laihtuisi siinä sivussa kuin itsestään. No, minä en. Kun ei ole aikaa miettiä, mitä syö, tulee vain laitettua lisää ja lisää ruokaa suuhun. Mielessä on ajatus, enhän mä nyt tänään niin paljoa ole syönyt, mutta todellisuudessa ruokamäärä on aivan järkyttävä. Eilen tuli vielä käytyä kaverin kanssa muutamalla baarissa, joten lisää kaloreita juomistakin .__. Minulla ei ole itsehillinnän poikastakaan.
Ajattelin yrittää tehdä dieettisuunnitelman, joka alkaisi tammikuun toinen päivä. Ensimmäisenä kun on varmaan hiukan oloja, niin sitten ei tulisi morkkista siitä, että jo ekana päivänä sössii kaiken. Siinä olisi sekä ruoka että liikunta lueteltuina. Toivottavasti vain ehtisin, julkaisen sitten tännekin kun saan aikaiseksi. Ahdistaa jo valmiiksi se, että työt kuitenkin sotkevat tuota kuviota. Lupaan silti yrittää parhaani!

Hmm.

Kamalan väsynyt olo koko ajan, työn ja työharjoittelun yhdistäminen on kovin vaikeaa - varsinkin kun ottaa mukaan vapaa-ajan "pakolliset" menot, menot joihin haluaa ja velvollisuudet kuten siivous ja pyykkäys. Kahta jälkimmäistä olen tosin laiminlyönyt melko paljon tässä viime aikoina. Kavereitakin on tullut nähtyä aivan liian harvoin. Menen joka päivä kun kerkiän (eli todellisuudessa melko harvoin...) päikkäreille harjoittelun jälkeen, ja sitten loppu päivä meneekin kuin sumussa. Mutta jos ei nuku, silloin on vielä pahemmassa sumussa, tai ainakin erilaisessa. Päivällä nukkuminen ei vain sovi minulle, kun en sitten pääse sieltä sängystä ylös. Tai vaikka jos pääsisinkin, en saa mitään järkevää aikaiseksi.
Syöminen on ongelma. Ajattelen aina, kun näen itseni että "nainen, kokoa itsesi, tee jotain ruhollesi, olet lihavimmillasi!", mutta heti kun on (hyvää) ruokaa edessä kaikki ajatukset katoavat. Tähän asiaan on tehtävä muutos, pakko kai alkaa tekemään joka päivälle ateriasuunnitelmat etukäteen, ja pysyttävä niissä. Silloin ehkä kalorien kokonaissaanti pysyisi vielä järkevissä rajoissa. Tai se on oljenkorsi johon luotan. Voisin yrittää huomiseksi väsäillä tässä illan aikana, jos vaikka kerkeäisi. Painoa on pakko saada nyt alas päin. Kohta on joulukin, kaikki se kinkku ja suklaa! Voihan apua. Toivottavasti en joulun aikanakaan ylitä maagista läskirajaa, jonka ylitse en ole vielä ikinä lipsahtanut. Toisaalta se voisi olla hyvä motivaattori, mutta luulisi sitä motivaatiota löytyvän jostain muualtakin. Onhan aina helpompaa aloittaa laihdutus, jos on vähän vähemmän tiputettavaa.

Heipsan kaikille.

En oikein tiedä mistä aloittaa. Olen vainoharhainen, paljastumisen pelossa kirjoitan asioista vain sen verran kuin uskallan. Aiheina on lähinnä laihdutusyritykset, joskus kalorien laskenta, mutta voisi sitä kai kirjoittaa jostain muustakin, siitä mikä silloin käy mielessä kun kirjoittaa.
Olen 80-luvun loppupuolella syntynyt Etelä-Suomesta oleva tyttönen. Elän avomiehen kanssa pienehkössä kaupungissa vuokralla. Pituutta on 165,5 cm ja tämän hetkistä painoa en edes kehtaa kertoa. Sitten, kun BMI on siedettävissä lukemissa voin painonkin paljastaa.
Laihduttaminen on melko vaikeaa minulle, varsinkin kun elämääni kuuluu paljon tilanteita, joissa on vain pakko maistaa ruokaa. Eli syömättömyysputket katkeavat siihen, kun on tilanne, josta ei voi perääntyä, ja kun on maistanut sitä ruokaa, se ei jää vain siihen.
Opiskelen, ja käyn töissä siinä samalla. Välillä on hirmu rankkaa ja tuntuu etten enää jaksa, mutta yleensä saan tilanteen jotenkin nollattua ja sinnittelen taas eteen päin.
Kotonamme on aina sotkuista, enkä pidä siitä. Pitäisi olla ahkerampi, mutta usein päivät kuluvat vain tekemättä mitään. Tällä hetkellä on suuri stressi joululahjoista (ja rahasta!) ja kaikista tekemättömistä asioista. Joulukortitkin pitäisi kohta lähettää, enkä ole kerennyt edes miettimään kenelle kaikille ne lähetän! Saati ostaa niitä tai postimerkkejä... Mutta kun kalenteri on täynnä merkintöjä, aika ei vain riitä. Jakautuakaan en osaa.
Äh, ei nyt kai muuta. Toivottavasti lukijoita löytyisi.